Kännykkä kuuluu joka hetkeen. Gary Vaynerchuk, amerikkalainen sarjayrittäjä ja vaikuttaja kertoi Nordic Business Forumissa marraskuisessa Helsingin Messukeskuksessa, että emme voi pysyä erossa medialta. Hän kysyi myös kuinka moni on viimeksi ollut erossa yli metrin etäisyydeltä käynnykästään. En minä ainakaan muistanut milloin viimeksi olin kunnolla erossa Anna-kännykästäni (nimeän jopa elektroniset laitteeni). Se on aina mukana koulussa, töissä, treeneissä ja nukkuessa. Koko ajan saatavilla. Suhde elektronisiin laitetteisiin on läheisempi kuin lähimpään ihmiseeni, siksi varmaan tykkään nimetä ne myös, sillä ne ovat erilaisia yksilöitä.
Yhtenä haasteena kuvisdiplomin aikana on myös ollut se, että kännykän muisti on rajallinen ja joudui ottamaan joskus snapchatin kautta kuvia, kun kännykkäni ei suostunut enää ottamaan niitä. Uskon, että kännykällä saa taltioitua hienoja kuvia, mutta digitalisaation kautta kuvien ottaminen on muuttunut helpommaksi ja kätevämmäksi. Halusin pysyä nykyaikaisessa ideassa eli valokuvaaminen tapahtuisi vain kännykän etukameran kanssa.
Törmäsin valokuvia blogeja selailessa, iPhonilla kuvattuihin valokuviin. Olen myös itse iPhonen käyttäjä ja mielestäni on ihanaa, kun kännykän voi vain ottaa taskusta ja nappasta kuvan. Suurin osa artikkelin kuvista ovat mustavalkoisia, joka oli myös oman katukuvausidean takana. Mustavalkoisuudessa voi leikkiä varjojen ja valojen kanssa. Ensimmäinen ideani oli siis katukuvaus. Sen yksinkertaisuus ja helppous viehätti. Halusin myös näyttää, että iPhonilla saa otettua kauniita kuvia.
Täätlä löytyy alkuperäisiä kuvia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti