Eka viikko takana

Olen ekan viikon aikana herännyt oman sängyn lisäksi laivan hytistä merisairaana sekä itävallasta kolmen huonetoverini kanssa. Joskus olen ottanut sängyn pohjalta kuvan ja joskus olen ehtinyt jo nousta käydäkseni vessassa, joten kuvan nappaan heti kun muistan. Ei ole tullut yhtään unohdusta ja tunnollisesti olen ottanut kuvat. 

Kokoan kuvat yhteiseksi teokseski ja haluan liittää niihin ajatuksiani. Ne ovat aamun ensimmäinen asia. Pieni hetki aamusta ehtii jo unohtua päivän aikana. Olisin toki voinut laittaa tavotteeksi päivän lopussa kirjoittaa kaiken, mutta oma kiireinen elämä halusi kovasti saada ne vähäisetkin yöunet, joita sillä oli mahdollisuus saada, joten luovuin tästä ideasta.

Idean alussa ajattelin, että ottaisin yhden kuvan itsestäni. En kuitenkaan pitänyt ekasta kuvasta, jonka herätessäni napsautin, joten luovutin myös ekan kuvan ideasta. Vaikka haluan näyttää todellisen kuvan heräämisestä, haluan tuoda mahdollisimman kauniin puolen esille. En yritä poseerata kuvissa vaan pyrin olemaan rentona. Hiukset sekaisin ja silmät vielä valosta arkoina. Saatoin myös haukotella kuvissa, mutta en pitänyt niistä. Todellisuus on yksi pääteemoista, jonka tuon esiin työssäni. Ei elämässä kaikki ole muutenkaan kaunista ja kauneutta ovat eri asiat.

Valokuvauksessa on siitä yhdestä hetkestä kiinni. Kun hetki koittaa, sen ikuistaminen on kunnioituksen osoitus taidetta ja muuta maailmaa kohtaan. Sen jakaminen muille on saada tapa saada asia perille. Tänä päivänä sosiaalinen media on usei jakamiseen tarkoitettu väline. Tuntuu kuin liikkuvat kuvat alkavat viedä valokuvien valtaa, mutta videoissa on vaikea pysähtyä juuri pieneksi hetkeksi. Löytää ne yksityiskohdat ja tarina kuvan takana.