anphotoshopped

Valokuvaus tänään

Kännykästäni tulee taas ilmoitus: "Muisti täynnä". Valokuvaaminen on helpompaa kuin koskaan aikasemmin. Kun kännykän vetää taskusta yhdellä vetäisyllä valokuvaus mahdollisuudet aukeavat. Digitaalinen valokuvaaminen on muuttanut myös valokuvan merkitystä. Ennen filmikameralle pystyi ottamaan sen yhden kuvan kerrallaan ja säädellen itse valotusaikoja ja aukon kokoa. Tänä päivänä kuvia voi ottaa yhtenään ja automaattiset asetukset helpottavat kuvan ottamista.

Otamme päivittäin valtavasti kuvia. Sen huomaa myös sosiaalisessa mediassa. Facebook, Instagram ja Snapchat ovat vain osa mainittuja applikaatioita, jonne voi jakaa lomakuvat tai perhealbumit. Katsomme kuvia jatkuvasti. Mainoksissa, lehdissä ja kirjoissa, joten niiltä ei pysty välttymään. Ne ovat ympärillämme koko ajan, joten totumme myös enemmän visuaaliseen maailmaan. Haluamme olla osana sitä ja siksi valokuvaus on kiehtovaa. Kuinka saada ihmiset kiinnostumaan, kun kuvia on niin paljoin kaikkialla?

Vaihdoin kännykkää marraskuun aikana.

Mitä opin?

Haastavinta oli juuri se muistaminen, että täytyy ottaa kuvat ja epävarmuus itsestäni. Olin kuvitellut aamuselfieni hohdokkaammiksi, mutta todellisuudessa rasvainen ja väsynyt naamani kaipasi lisää unta. Heräämistäni evät helpottanut 2. jakson 6 kurssia ja extratyövuorot. Muutamat matkat ja tapahtumat kiirreellistivät vielä enemmän syksyäni.

Yleensä herätyskellon soimisen jälkeen nousen ylös, puen vaatteet, jotka olen valinnut edellis päivänä valmiiksi, pesen hampaat ja kasvot. Otan kaikki kamppeet mukaan alakertaan, syön aamupalaa tai pakkaan sen mukaan ja kiirehdin bussiin. Marraskuun aikana saatoin pukea päälle ennen kuin muistin ottaa kuvaa, joten kuvia on otettu myös päivän vaatteet päällä tai hampaat jo pestynä. Koin tärkeämmäksi ottaa kuvan kuin tarttua yksityiskohtiin kuvan ottoajasta.

Katsoessani Veroniquen kuvia minuun iski kateus, miten kauniisti hän oli taltioinut herätyksen hetken. Katson tosin kuviani omin silmin enkä ulkopuolisen näkökulmasta, mutta olin uskonut siihen, että pystyisin löytämään aamun taian omista kuvistani. Saatan olla itsekriittinen, vaikka tunnen että olen toteuttanut kuvisdiplomiprojektini juuri silleen kuin olin kuvitellut. Saavutin tietynlaisen saavutuksen, kun pääsin toteuttamaan ajatustani sekä ideani. Olen tyytyväinet, että ne ovat pysyneet ennallaan alusta loppuun saakka.

Portfolio on diplomityö?

Tehtävänantona toimi 6. Teos on matka. Ehkä otan asiat usein liian kirjaimellisesti, mutta työn edetessä ja nykypäivänä koen, että digitalisoituminen näkyy selvästi taiteessa. Kun sain idean halusin tehdä portfolion blogimaisesti. Pystyn kokoamaan ajatukset yhteen paikkaan ja voin jälkiketään lueskella ja muokkailla niitä. Blogia kirjoittaessa koen tietynlaista vapautta. Vapautta kirjoittaa kaikki ajatukseet. Julkaista ne, jos siltä tuntuu. Pystyn esittämään kysymyksiä itselleni ja tallentaa tekstit digitaaliselle pohjalle.

Portfoliossani näkyy työnvaiheet, idean alku, inspiraation lähteet ja muut työhön koskevat asiat. En halua portfoliosta työtäni, mutta niiden yhdistäminen tuntuu kiehtovalta. En halua antaa katsojalle kuvaa portfolion luettua, että missä työ on. Työ on sisälletty portfolioon. Portfolio ei ole pelkästään portfolio.

Se on kuvisdiplomityöni.

Portfolio tukee työtäni ja se on osa työtäni. Teos on matka. Minun kuvisdiplomityö on myös matka teokseen. Teos on sisälletty portfolioon.

Digitaalinen alusta antaa mahdollisuuden luoda ja yhdistää lopputulosta ja matkaa. Minulle matka tarkoittaa alkupisteestä loppupisteeseen pääsemistä. Mitä sillä välillä tapahtuu? Miten päästään jostain jonnekin? Kuvsidiplomityöni heijastaan ajatukseni teoksesta ja sen matkasta teokseksi.